Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

Koira ja lapsi

Julkaistu 21.08.2019

Tiedämme erheiden ja virheiden kautta, että onnettomuuksia tapahtuu suurimmaksi osaksi juuri niissä tilanteissa missä aikuinen ei ole valvonut tilannetta. 

Meidän aikuisten pitää opettaa lapselle ja koiralle hyvää yhteistä vuorovaikutusta. Lapselle ei pidä antaa vastuuta tilanteissa, missä onnettomuuksia voi sattua. Se on väärin sekä lasta että koiraa kohtaan. 

Lapsi- ja koira taloudessa voidaan usein aika pienillä muutoksilla saada aikaan tilanne, jossa kaikki saavat elää turvassa ja tyytyväisinä.

Koiran hankkiminen lapsiperheeseen luo ison vastuun, joka yksiselitteisesti kuuluu aikuiselle. 

Lapsen ja koiran yhteistyö on luonnostaan haastavaa, koska molemmat ovat impulsiivisia ja toimivat myös oikeutetusti ennalta-arvaamattomasti. Lapsi on kehittymätön ajattelussaan ja toiminnassaan. Koira taas toimii vaistojen varassa eläimen tavoin. Molemmat tarvitsevat opastusta, ohjausta ja sopeutumisaikaa.

 

 Koiran ja lapsen yhteiselon ehdot ja säännöt on aina aikuisen vastuullaKoiran ja lapsen yhteiselon ehdot ja säännöt on aina aikuisen vastuulla

Aikuisella on aina vastuu sekä koirasta, että lapsesta

Meidän aikuisten pitää opettaa lapsia toimimaan koiran kanssa oikein. Samalla tavalla aikuisten tulee opettaa koiraa toimimaan oikein lasten kanssa. Meidän täytyy opettaa koiralle, miten arki sujuu lapsiperheessä. Aikuiset tulee opettaa sekä lasta, että koiraa yhdessä, valvotusti ja aina yksilöiden kykyjen ja halujen mukaisesti. Aikuiset asettavat rajoja, huomioiden molempien tarpeita ja hyvinvointia.  Lapsi ja koira eivät ole kognitiivisesti kypsiä ottamaan suurta vastuuta omasta toiminnastaan. 

Riippumatta koiran tai lapsen ”kiltteydestä”, emme voi poiketa tästä yksikäsitteisen selvästä säännöstä - Pientä lasta ja koiraa ei sovi jättää valvomatta keskenään!

Tiedämme erheiden ja virheiden kautta, että onnettomuuksia tapahtuu suurimmaksi osaksi juuri niissä tilanteissa missä aikuinen ei ole valvonut tilannetta. 

 

 

 

Lapsen syntymän jälkeen perheen ihanasta koirasta on tullut sekopää 

Tässä maassa on joukko koiria, jotka ovat joutuneet antamaan henkensä, kerran purtuaan. 

Yleisen olettamuksen mukaisesti, jos koira puree lasta, koira on aina syyllinen. Se viedään lopetettavaksi. On jopa ns. asiantuntijoita, jotka puoltavat tätä toimintaperiaatetta. Koira ei saa purra. Koskaan.

Tämä lähestymistapa on mielestäni äkkipikainen, usein myös väärä ja lisäksi todella pelottava periaate!

 

Miksi koira puree?

Lähes kaikissa tapauksissa, joissa olen ollut asiantuntijana auttamassa, kyse on aivan tavallisesta kotikoirasta, ei mielenvikaisesta tai yhtäkkiä aggressiiviseksi muuttuneesta koirasta. Keskimäärin sadasta koirasta, noin yksi tai kaksi ovat olleet massasta poikkeavia koiria, joilla on ollut jokin muu syy käyttäytymiseensä.

 

Koira, joka päättää hyökätä tai purra, puolustautuu. Koira vaikuttaa ”suuttuvan” jostain ja asettuu puolustuskannalle. Yleensä näin ei tapahdu ilman syytä ja erilaisia ennakoivia merkkejä. Koira kertoo erilaisilla signaaleilla haluavansa tilanteesta pois. Nämä signaalit näkyvät koiran käytöksessä yleensä melko pitkän aikaa, ennen kuin koira puree.

 

Kun koiraa painostetaan, se normaalisti yrittää poistua tilanteesta. Jos tämä ei auta, näyttää eläin kaiken kehonsa kielellä, että se haluaa tilanteesta pois ja osoittaa olonsa epämukavaksi. Yleensä koiran hännän ja korvien positiot muuttuvat, häntä saattaa mennä koipien väliin. Koira kääntää katseensa, ravistaa itseensä ja haukottelee. Se voi nuolla huuliaan tai tehdä nk. ilmanuolaisua. Jotkut koirat heiluttaa häntäänsä matalassa positiossa todella vikkelään, kun tuntevat olonsa uhatuksi. Yleensä koira jähmettyy, silmät suurenevat. Koira yrittää välttää joutumasta tukalaan tilanteeseen. Jotkut koirat voivat jopa heittäytyä kyljelleen, matkiakseen elotonta. Toiveena päästä, ehjin nahoin, tappelematta tilanteesta pois. 

 

Jos eleet eivät auta, koira puolustautuu ensin murisemalla ja tuijottaa kohdetta. Mikäli tämä yritys ei karkota vihollista, lähtee koira konfrontaatioon. Se näyttää hampaitaan ja tekee hyökkäyksen vihollista kohtaan. Yleensä ensimmäiset kerrat voivat jäädä jopa ”valehyökkäykseksi”. Koira hyökkää hampaita osoittaen, mutta on edelleen purematta. Uhri säilyy ehjänä tai ihoon tulee naarmuja. 

 

Ensimmäinen kerta on harvoin todellinen hyökkäys, jossa koira yrittäisi satuttaa toista. Tarkoitus on lähinnä varoittaa ja karkottaa. Mitä enemmän konfrontaatio-tilanteita koira joutuu käymään läpi, sen pahempi jälki. Koiran hyökkäysyritykset eskaloituu ja muuttuu yhä vaarallisemmaksi kerta kerran jälkeen. Koira huomaa saavansa tarvitsemansa etäisyyttä, ja ratkaisee nyt pienemmätkin konfliktit hyökkäämällä toista kohtaan. Koira oppii sille kannattavan käytösmallin ja toistaa tätä, ikään kuin mikä tahansa muuta opittua käytöstä. 

 

Miltei kaikki aikuiset, koiranomistaja tai ei, ymmärtävät mitä murina tarkoittaa ja osaavat vetäytyä ajoissa. Lapsi ei kuitenkaan tätä välttämättä ymmärrä. Pieni lapsi ei osaa nähdä koiran varoittavia eleitä. Se voi jopa lapsen mielestä näyttää hassun hauskalta. 

Jos lapsi on koiran lähellä ilman valvontaa, ja olemuksellaan painostaa koiraa, kun se yrittää väistää, onnettomuudet voivat tulla aikuisten mielestä melko yhtäkkiä. Siksi meidän pitää valvoa, ja olla läsnä, kun koirat ja lapset ovat interaktiivisia keskenään. Lapselle pitää kertoa miten koiraa kosketellaan ja opastaa miten koiraa kohdellaan. Myös koiralle pitää opettaa miten lapsen lähellä ollaan ja milloin koiran on aika väistää omaan rauhaan. 

 

Koiran näkökulmasta, lapset voivat olla pelottavia

Lapset mielellään vetää turkista, korvista ja hännästä. Lapset voivat työntää hallitsemattomasti sormia tai jonkun esineen koiran suuhun, korviin ja silmiin. Lapsi voi heittää leluja koiran päälle, jopa huitaista koiraa päähän. Lapsi on luonteeltaan utelias, ja tämä on täysin normaalia lapsen toimintaa. Lapsi ei välttämättä ole aikeissa satuttaa koiraa, eikä ymmärrä tilannetta, joka voi johtaa varsin ikävään onnettomuuteen.

Lapsen liikkeet ovat impulsiivisia ja arvaamattomia, kuten myös lapsen nopeasti vaihtelevat äänensävyt (itku, kiljuminen, ärähtäminen, nauru). 

Koiran näkökulmasta nämä asiat ovat epäilyttäviä ja pelottavia. Etenkin koira, joka ei ole tottunut lapsiin, voi kokea miltei kauhun hetkiä jo pelkästään pienen eloisan lapsen ollessa samassa tilassa.

 

Koira on voinut aikaisemmin olla todella luotettava tai lapsi on ”aina” käyttäytynyt kiltisti. Nämä luontaiset, lapsenomaiset ja koiranomaiset piirteet tekevät äärimmäisen tärkeäksi lapselle ja myös koiralle sen, että vanhemmat ottavat täyden vastuun ja valvovat tilanteen. Aina. Arviointikyky ei saa siirtää kykenemättömälle. Ikinä.

 

Kosketus

On hyvä muistaa, että koirat koskettavat toisiaan harvoin. Yleensä vain leikin, tappelun ja parittelun aikana. Koiralle on opetettava, ettei ihmisen kosketus ole pahasta. Muista, että lapsen kosketus on oltava turvallinen ja koiralle on annettava aikaa tottua tähän. Hyvä koiran kosketus on hellä ja varmaotteinen, turvallinen. Haparointi ja liian rajut otteet, tai herkkien kohtien koskettaminen saa koiran helposti epäileväksi. Muista huomioida koiraa yksilönä, jotkut koirat ovat herkempiä kuin toiset. Koiran elekieli kertoo meille, miltä koirasta tuntuu. 

 

Ole reilu koiraa kohtaan. Älä anna lasten koskea koiran herkkiä kohtia, kuten silmiä, viiksiä, käpäliä tai häntää. Kun harjoitellaan koiran käsittelyä lapsen kanssa, palkitaan samalla koiraa esimerkiksi hyvällä herkulla. Anna koiran lähteä tilanteesta pois, jos se haluaa. Mieti aina miltä kosketus tuntuu koirasta, seuraa koiran signaaleja. Jos koira on tyypiltään arka kosketukselle, pitää aikuisen ensin siedättää koiraa siihen, eikä lapsen. Aloita totuttaminen rinnasta, selästä ja kyljistä. 

 

Koiran tarpeet

Lapsiperheessä vallitsee usein kiire ja kaos, se on ihan ymmärrettävää. Kaiken kiireen keskellä, myös koiran tarpeita on tyydytettävä päivittäin. Koira tarvitsee selkeän päivärytmin. Koiran kanssa pitää liikkua säännöllisesti, se tarvitsee tekemistä, ruokaa, rakkautta ja huomiota, jotta se tuntee olevansa perheenjäsen. Lapsiperheessä on myös huolehdittava, että koira saa levätä ja nukkua turvallisessa tilassa mihin lapset eivät pääse. Lapset ja koira eivät saa kilpailla sinun huomiosta, muuten he kokevat olevansa toistensa kilpailijoita. Tämä taas johtaa siihen, että molemmat ovat valmiita taistelemaan tästä tärkeästä resurssista. 

 

Aran koiran kanssa täytyy olla erityisen tarkka. Meidän on autettava kehitystä ja opittava entistä tarkemmin tunnistamaan koiran pelkotiloja, jotta mitään ikävää ei pääse tapahtumaan. Koira,  joka on luonteeltaan arka ja on elänyt vain aikuisten kanssa, kokee usein vauvan tulon isona muutoksena. Tämän tyyppisen koiran kanssa, olisi hyvä aloittaa koulutus ja oikeanlainen siedättäminen jo hyvissä ajoin. Ellei kukaan tunnista koiran arkuutta ja pelkotilaa ja jos koira ei saa apua, siitä tulee hermostunut ja entistä arempi. Tämä ilmenee harmillisen usein aggressiona.

 

Koiran käyttäytyminen ei muutu ilman syytä

Koiran omistajan tehtävä on havaita, kun koira ei voi hyvin. Aikaisemmin mainitsemani signaalit ovat tyypillisiä koiralle, joka kokee tarvetta puolustautua. Usein koiran käyttäytymisessä voi nähdä muutoksia, jotka kertovat jonkin vaivaavan koiraa. Joskus jo pienet eleet voi paljastaa koiran olotilan muuttuneen. Koiran ilmeet, miten se liikkuu ja reagoi ympäristön tapahtumiin voi kertoa levottomuudesta. Myös koiran ruokailutottumukset voi muuttua, se voi näkyä joko haluttomuutena syödä tai yhtäkkisellä ruoan ahmimisella. Jos koira aina vaan vetäytyy syrjään ja pakenee, kaikki ei ole kunnossa. Mitä aikaisemmin huomioidaan tämän tyyppistä käyttäytymistä, sen paremmin voidaan koiraa auttaa.

 

Jos aikuinen ei ota vastuuta, voi lapsi vahingoittua ja koira tulla lopetetuksi. Syy tuskin on lapsessa, mutta ei myöskään koirassa.

 

Asiantuntijan apua

Stressaantuminen ja uuden tilanteen kohtaaminen voi aiheuttaa muutoksia koiran käyttäytymisessä. Käytökseen voi aina vaikuttaa positiivisesti uuden käytösmallin oppimisella.

Jos koira käyttäytyy epänormaalisti vauvan ollessa samassa taloudessa on hyvä saada apua ajoissa ja minimoida riskit. Ota yhteyttä asiantuntijaan, jos olet epävarma tulevasta tilanteesta tai jo ongelmalliseksi menneen tilanteen takia. Lapsi-koirataloudessa on huomattavasti helpompi elää, kun tiedämme miten meidän tulisi toimia.

 

Hyvä asia on se, että lapset ja koirat ovat nopeasti sopeutuvia, kun osataan ennakoida tuleva tilanne. Silloin koira ja lapsi opetetaan kannustavasti uusille tavoille ennen isompia ongelmia. Aikuisen tulisi toimia hyvänä turvallisena ohjaajana, jolloin asioiden on tapana järjestyä. Lapsi- ja koira taloudessa voidaan usein aika pienillä muutoksilla saada aikaan tilanne, jossa kaikki saavat elää turvassa ja tyytyväisinä.

 

MUISTA NÄMÄ:

 - Lasta ja koiraa ei koskaan saa jättää keskenään

 - Aikuinen ottaa aina vastuun. Arviointivirheistä ei pidä rangaista lasta eikä koiraa!

 - Opeta lapselle ja koiralle hyvää yhteistä vuorovaikutusta. Koira ei ole lelu, sillä on tunteita kuten meilläkin. Pidä siis selkeitä sääntöjä - Mitä saa, mitä ei saa tehdä. Lasten lelut on lapsien, ei koiran – Koiran lelut ovat koiran, ei lapsien. Anna koiralle ruoka- ja leporauha – Koira ei myöskään kerjää, kun lapsi syö jne.

 - Opeta koiraa väistämään lasta, kun se tarvitsee tilaa. Katso, että koiralla on oma rauhallinen tila, mihin lapset eivät pääse. Jos koira taas leikkii liian innokkaasti, suojaa pientä lasta, joka on kykenemätön ymmärtämään koiran rajua leikkiä, vaikka se olisikin ihan ystävällistä. Koiraa pitää aina lähestyä rauhallisesti, ei yllättäen. Koiraa ei pidä lähestyä takaapäin. Yllättävät ja nopeat liikkeet saavat yleensä koirassa aikaiseksi myös nopean vastaliikkeen, jopa saalistuskäyttäytymistä. 

 - Älä altista omaa koiraasi silitykselle, kun se selvästi näyttää ettei se siitä tykkää. Koiran silittely ja haliminen ei ole ihmisen yksipuolinen etuoikeus, koiran täytyy myös nauttia tästä. Jotkut koirat eivät tähän suostu, silloin meidän pitää se myös hyväksyä! 

Koiraa ei revitä hännästä, taikka korvista vaan rauhallista koskettelua harjoitellaan aina aikuisten kanssa yhdessä.

 - Pieni lapsi ei ole kykenevä viemään perheen koiraa yksin ulos. Lapselle ei pidä antaa vastuuta tilanteissa, missä onnettomuuksia voi sattua. Se on väärin lasta kohtaan. Muista, että yhtä vähän kun lapsella ei koirallakaan ole valmiuksia toimia tositilanteiden tullen rationaalisesti. Lapselta ei voi vaatia, että hänellä olisi koira hallinnassa, tilanteissa jotka tulevat yllättäen tai pelottavasti eteen. 

 - Koira on reviiritietoinen eläin. Lapsen ei pidä yksin viihdyttää koiraa pihalla, vaan tilanne vaatii aina aikuisten seuraa. Pihalla olevan koiran luokse ei saa mennä ilman aikuista. 

Piha, auto tai koiran oma paikka voi toimia sen omana reviirinä, jota koira voi tarpeen tullen puolustaa. 

 - Rajoita tarvittaessa koiran ja lapsen tilat erikseen toisistaan. Se on hyvä silloin, kun et ehdi vahtimaan heitä kokonaisvaltaisesti. Koiralla voi olla oma huone portilla tai aidattu nurkkaus, jossa se on turvassa. Tämä on hyvä ratkaisu myös silloin, kun lapset riehuvat tai pyytävät kavereita käymään. Myös silloin kun vauva alkaa ryömiä, on helpompi antaa molempien temmeltää omassa rauhassaan. Huom! tämä ei tarkoita koiran häkittämistä (joka voi aiheuttaa koiralle henkisiä ja fyysisiä vaurioita)

 - Muista huolehtia koiran päivittäisistä tarpeista. 

 - Muutostilanteet vaatii sopeutumisaikaa. Koira ei ole robotti, joka muuttuu ja sopeutuu käskystä. Koiralla ei ole osuutta, eikä arpaa siihen, mihin kotiin hän pääse/joutuu. Koira ei ole velvollinen muuttumaan ykskaks vauvan synnyttyä. Se toimii rutiininomaisesti sellaisessa arjessa, jonka sinä olet sille opettanut. Koiralle muutostilanteet pitää tuoda vähitellen, sopeuttaen uuteen rutiiniin. Kannustavasti ja oikein ohjaten koira oppii, vaikka se olisi jo vanhempi koira. Asiantuntijat auttavat tarvittaessa.

 

Koirien ja lapsien hyvän yhteiselon puolesta,  

Titti Creutziger